Biblia Católica
 

Psalmit, 124

1. Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme - näin sanokoon Israel -

2. ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,

3. niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;

4. niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;

5. niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.

6. Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.

7. Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.

8. Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Versos relacionados con Psalmit, 124:

Psalmi 124 on kiitoksen laulu, joka juhlii Jumalan suojaa vihollisia vastaan. Psalmisti ilmaisee kiitollisuutta Jumalan vapautuksesta ja toteaa, että jos se ei olisi Herralle, ne olisi tuhottu. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät psalmissa 124 käsitettyihin aiheisiin:

Psalmi 121:8: "Herra pitää lähtöäsi ja sisäänkäyntiäsi nyt ja ikuisesti." Tämä jae vahvistaa Jumalan suojelun Israelin lapsille kaikilla matkoillaan sekä heidän poistumisissaan että heidän merkinnissään.

Psalmi 125:2: "Aivan kuten he ovat Jerusalemin kukkuloiden ympärillä, niin Herra on ollut hänen kansansa ympärillä nyt ja ikuisesti." Tämä jae vertaa Jumalan suojelua kansansa ympärillä Jerusalemin vuoristoiseen maisemaan heidän ympärillään.

Psalmi 118:13: "He työnsivät minut kovasti lyömään minua, mutta Herra auttoi minua." Tämä jae puhuu Jumalan tarjoamasta avusta vaaran ja vastoinkäymisen aikoina, kun viholliset yrittävät kaataa psalmistin.

Psalmi 91:11: "Sillä hänen enkelinsä on annettava sinulle tilauksen pitämään sinut kaikin tavoin." Tämä jae puhuu Jumalan enkelien suojelusta niihin, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

Psalmi 46:1: "Jumala on turvapaikkamme ja linnoituksemme, hyvin esiintyvä apu ahdistuksessa." Tämä jae vahvistaa Jumalan suojelun horjumattomana linnoituksena, joka tarjoaa turvapaikan välttämättömyyden ja ahdistuksen aikoina.





“O Senhor sempre orienta e chama; mas não se quer segui-lo e responder-lhe, pois só se vê os próprios interesses. Às vezes, pelo fato de se ouvir sempre a Sua voz, ninguém mais se apercebe dela; mas o Senhor ilumina e chama. São os homens que se colocam na posição de não conseguir mais escutar.” São Padre Pio de Pietrelcina